Helmikuussa FSC Suomella oli hieno mahdollisuus: saimme tanskalaisia vieraita kuvaamaan ja videoimaan FSC-sertifioituja metsiä ja FSC-metsiä omistavia metsänomistajia.
Minä kuljetin kolmea vierastamme neljän päivän ajan. Pääosin olimme Pohjois-Karjalassa, mutta yksi yö vietettiin Helsingissä ja päivä Somerolla.
Kun pääsimme ensimmäiseen majapaikkaan, vieraiden huomio kiinnittyi vuolukiviuuniin:
"Mikäs tämä on? Miten tämä toimii?"
Vaikka olen kasvanut kodissa, jossa leivinuunia on käytetty paljon, en osannut kunnolla kertoa uunin toiminnasta. En ole koskaan itse lämmittänyt leivinuunia. Totesin vain, että jos uunia ei osaa lämmittää oikein, se voi olla vaarallista, joten älkää edes yrittäkö.
Mutta tietysti tässä hetkessä jo heti konkretisoitui se, miten suomalaiset hyödyntävät puuta. Vieraat ihastelivat myös lukuisia puusta tehtyjä rakennuksia, oli sitten kyseessä vanha, kallistunut lato tai uudenkarhea hirsitalo.
Jokainen metsänomistaja hieman vähätteli omaa metsään:
"Se nyt on vaan sellaista tavallista metsää, ei siinä mitään sen ihmeempää ole."
Mutta helmikuiset pakkaspäivät olivat hienoja, ja lumiset metsät vieraiden mielestä eksoottisen upeita.
Kuinka kiteet kimmaltavatkaan! Miten männyt seisovat jylhästi!
Minun silmiini hyvin tavanomainen, varsin nuori koivikko oli tanskalaisesta ehdottomasti kuvaamisen arvoinen.
Lisäksi tanskalaiset bongailivat pihapiireistä polttopuita ja puukelkkoja ja muuta minulle arkista.
Entäpä potkukelkka:
"Tällaisia oli lapsuuteni ruotsalaisissa elokuvissa, mutta en ole koskaan tällaista kokeillut", kommentoi vieras ja kysyi, saako testata.
Tanskalaiskolmikon, tai no, itse asiassa kuvaaja Bablu on kotoisin Intiasta, tuotanto päätyy tämän vuoden aikana pohjoismaisten FSC-toimistojen yhteiseen viestintäprojektiin.
Talviset metsät ja mukavat pienmetsänomistajat ovat siis osa isompaa kokonaisuutta, jolla halutaan näyttää FSC-metsänhoitoa ja -metsänomistajia ympäri maailmaa.
Kiinnostavaa nähdä, millainen kokonaisuus lopulta on. Itselleni teki hyvää päästä katsomaaan suomalaisuutta ja metsiä ulkopuolisen silmin.
Heräsi taas monia ajatuksia ja tietysti myös ylpeyttä: tällaista meillä on, aika mahtavaa!
Kirjoittaja:
Mari Koistinen, FSC Suomen viestintäpäällikkö ja helsinkiläinen metsänomistaja