Hallituksen tavoitteena on hakata ennätysmäärä metsiä. Jopa niin paljon metsää että edes laskennallinen vuosikasvu ei riitä kattamaan koko tavoitetta. Samaan aikaan metsälajeilla menee kehnosti. Metsissämme elää 814 uhanalaista lajia ja uhanalaisuuden kynnyksellä on 776 lajia lisää. Uhanalaisista lajeista ensisijaisesti metsissä elää noin 36 %. Vanhat metsät ovat uhanalaisten metsälajien tärkein elinympäristö ja näiden vanhojen metsien määrä on vähentynyt oleellisesti. Moni ennen tuttu laji, kuten hömötiainen, on uuden selvityksen mukaan uhanalainen ja syynä on metsätalous. Olemme siis luisumassa kauemmas tavoitteestamme säilyttää metsät lajien kotina ja ihmisten marjapaikkoina. Toimia tarvitaan.
Varsinaisten suojelutoimien lisäksi pitää pohtia myös sitä, kuinka metsälajit ja elinympäristöt selviytyvät metsätalousalueilla. Metsäsertifikaateissa voisi olla potentiaalia toimia osittaisena ratkaisuna tähän. Potentiaalista tulee kuitenkin aito muutos vain, jos sertifikaattien, kuten FSC:n, edellytykset metsätaloudelle ovat lakisääteiseen tasoon verrattuna ja lajien uhanalaisuuskehitykseen suhteutettuna riittävän monipuolisia ja tehokkaita. Se edellyttää lisäksi, että sertifikaattien edellytyksiä noudatetaan hakkuita suunniteltaessa ja tehtäessä.
FSC-standardia, eli metsänhoitoon vaadittavia edellytyksiä, uusitaan parhaillaan. On mielenkiintoista nähdä, millainen kunnianhimon taso metsäteollisuudella on uuden standardin suhteen. Löytyykö halua suhteuttaa FSC-sertifikaatin edellytyksiä vastaamaan lajiston ja elinympäristöjen tilanteen todellisuutta?
Tällä hetkellä tunnemme hyvin metsien monimuotoisuuteen sekä lajien uhanalaistumiseen vaikuttavat rakennepiirteet. Esimerkiksi vanhojen metsien säästäminen, järeiden lahopuiden ja lehtipuiden määrä, ovat seikkoja, joihin tulisi pyrkiä vaikuttamaan myös FSC-sertifioinnissa. Metsäteollisuudessa ei ole tähän asti huomioitu riittävästi, miten uhanalaisten lajien tilannetta sekä niiden elinympäristöjä voitaisiin konkreettisesti parantaa. Siitä huolimatta Suomessa usein viljellään mielikuvaa suomalaisen metsäteollisuuden kestävyydestä. FSC-standardin päivittäminen on oivallinen paikka toteuttaa puheita myös käytännössä.
Isossa kuvassa huomattavaa on, että tällä hetkellä molemmat Suomessa aktiivisessa käytössä olevat sertifikaatit, FSC ja PEFC, perustuvat avohakkuisiin. Metsähakkuissa tulisi kuitenkin suosia esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen menetelmiä, jotka säilyttävät avohakkuumetsätaloutta paremmin muun muassa metsien luontaista ikärakennetta. Tämä helpottaisi uhanalaistuvan metsälajiston tilannetta, sillä vanhojen metsien häviäminen on yksi ongelma suomalaiselle metsälajistolle.
Kirjoittaja: Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen, Suomen Luonnonsuojeluliitto.
@PalomaHannonen
Valitettavasti blogitekstejä ei voi kommentoida suoraan sivullemme. Kommentoithan siis esimerkiksi Twitterissä, kiitos! #FSCfinland @FSC_Finland