Metsillä ja metsätaloudella on merkittävä rooli myös siihen, miten järvet, purot ja muut vesistöt voivat. Esimerkiksi metsäiset rantojen suojavyöhykkeet ovat tärkeä osa ekologisesti kestävää metsätaloutta.
Erikoistutkija, dosentti Heikki Mykrä Suomen ympäristökeskus SYKE:stä kertoo, että aiemmin metsätaloustoimien vaikutuksia on lähestytty lähinnä ravinnekuormituksen näkökulmasta.
“Se on edelleen tärkeä aihe. Uusien tutkimusten mukaan metsäojista tuleva ravinnekuormitus voi olla suurempi kuin aiemmin on ajateltu.”
Metsätalous muuttaa puroja ja rantavyöhykkeitä
Metsätaloudella on myös monia muita vaikutuksia vesistöihin.
“Esimerkiksi purojen pohjien rakenne ja olosuhteet voivat muuttua merkittävästi, kun metsäojitusten ja maanmuokkausten myötä puroihin tulee hiekkaa. Heikka peittää koskikivikon ja -sammaleen, ja vain harvat pohjaeläimet viihtyvät hiekkapatjalla. Ravintovarojen vähentyminen haittaa myös kaloja, eikä esimerkiksi taimenen kuteminen ei onnistu hiekan peittämällä alueella”, Mykrä havainnollistaa.
Mykrän mukaan myös vesistöjen äärellä olevat puut, lahopuut ja vesistöihin kaatuneet puunrungot ovat tärkeitä monimuotoisuudelle. Siitä hyötyvät paitsi vesien pieneliöstö ja kalat, niin myös maalla elävät eläimet ja hyönteiset.
“Pienissä vesistöissä veteen variseva lehtikarike on pääenergianlähde. Käytännössä puron tai pienen joen monimuotoisuus on siis riippuvainen lehtipuista. Lisäksi puiden varjostava vaikutus auringolta on yksi kiinnostava tutkimuskohde erityisesti nyt, kun ilmasto lämpenee”, Mykrä sanoo.
Suojavyöhykkeiden merkitystä tutkitaan
Suojavyöhyke on esimerkiksi puron, lammen tai järven rantaan metsänkäsittelyssä jätettävä koskematon kaistale.
“FSC:n asettamat puustoiset vesistöjen suojavyöhykkeet kuulostavat todella hyviltä verrattuna lakisääteisiin metsänhoidollisiin minimeihin”, Mykrä toteaa.
Suojavyöhykkeistä kartutetaan nyt lisää tietoa ja tutkimusta myös SYKEn toimesta.
“Toivottavasti voimme tulevaisuudessa määritellä nykyistä paremmin suojavyöhykkeiden merkitystä ja kokoa luontoarvojen kannalta. Suojavyöhykkeen ei tarvitsisi tällöin olla tasalevyinen, ja samalla tietysti huomioitaisiin myös kustannustehokkuus.”
FSC-sertifiointi vaatii suojavyöhykkeistä mm. seuraavaa:
- suojavyöhykkeellä ei ole sallittua hakata metsää, muokata maata, tehdä ojituksia tai korjata kantoja
- kaikilla lammilla ja järvillä suojavyöhyke vähintään 10 metriä
- puroilla, joilla ja merenrannoilla suojavyöhyke vähintään 15 metriä
Aina säästettäviä kohteita* ovat mm.
- uomiltaan luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset joet ja purot ranta-alueineen. Näille on jätettävä vähintään 20 metrin puustoinen rantavyöhyke (ei koskea kaikkia metsäaloja, mm. taimikoita).
- eri-ikäisrakenteiset tai näkyvästi lahopuustoa sisältävät vesistöjen ja pienvesien reunametsät
* Aina säästettävä kohde: Metsänomistaja jättää määritellyt arvokkaat elinympäristöt ja eräät lajiensuojelun kannalta erityisen tärkeät kohteet metsätalouden ulkopuolelle
Erikoistutkija Heikki Mykrä, SYKE
heikki.mykra@ymparisto.fi
puh. 0295251436
Metsäasiantuntija Eveliina Varis, FSC Suomi
e.varis@fi.fsc.org
puh. 044 2358720