Metsätalouden monimuotoisuuskysymykset ovat nousseet polttavaksi aiheeksi kasvavien biotaloustavoitteiden myötä. Biotalouden ja metsien käytön kestävyyttä on pohdittu maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen johtamassa roundtable-prosessissa. Ministerin prosessin tavoitteena on ollut etsiä ratkaisuja metsien suojeluun ja kestävään metsätalouteen sekä tiivistää metsä- ja ympäristöalan yhteistyötä.
Pyöreän pöydän keskusteluihin on kerätty laaja joukko eri toimijoita. Keskustelufoorumissa onkin kaikkiaan liki kolmekymmentä tahoa, aina ympäristöjärjestöistä metsänomistajiin ja puuta käyttävän teollisuuden edustajiin. Myös Suomen FSC on ollut mukana prosessissa. Suuri osa keskusteluihin osallistuneista toimijoista osallistuu myös FSC:n toimintaan joko jäseninä tai standardityön kautta.
Osana prosessia Luonnonvarakeskus ja Suomen Ympäristökeskus toteuttivat tutkimuksen, jossa tarkasteltiin metsien käyttöä ja kestävyyttä kolmen eri mallin mukaan. Yksi malleista on nykyisen hakkuutason ylläpito, toinen on suunnitteilla olevan metsäpolitiikan mukainen, korkeampi hakkuutaso ja kolmas puuntuotannon laskennallisen potentiaalin kannalta suurin kestävä hakkuutaso.
Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä oli, että metsien hakkuita voidaan nostaa nykyiseltä tasolta jos metsien monimuotoisuuden turvaavia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä tehostetaan. Metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi ehdotettiin METSO – ohjelman toimenpiteitä, metsien rakennepiirteiden säilyttämistä kulotuksin, arvokkaiden luontokohteiden rajaamista talouskäytön ulkopuolelle sekä laho- ja säästöpuiden määrän lisäämistä sekä järeyden kasvattamista.
Tutkimuksessa keskeiseksi monimuotoisuuden turvaamisen keinoiksi nostetut toimenpiteet ovat kaikki osa FSC-sertifioinnin erityispiirteitä. FSC- sertifiointi takaa positiivisen vaikutuksen metsäluontoon muun muassa metsään jätettävien elävien säästöpuiden ansiosta. FSC-standardin mukaan järeitä, yli 20 senttimetrin eläviä säästöpuita tulee jättää vähintään 10 hehtaaria kohden Etelä-Suomen metsissä. Pohjois-Suomessa minimiläpimitta on asetettu 15 senttimetriin. Lahopuun määrän lisäämistä tavoitellaan myös säästämällä yli 10 cm kuolleita puita aina vähintään 20 kpl/ha. Lehtilahopuut säästetään aina ja muuta lahopuustoa pyritään hakkuissa säilyttämään koskemattomina. Toimet tähtäävät selkeään ja systemaattiseen lahopuun määrän kasvattamiseen FSC-sertifioiduissa talousmetsissä. Selvityksestä käy ilmi pysty- ja maalahopuun vähäinen yhteenlaskettu määrä talousmetsissämme; Etelä-Suomen metsissä havaitaan alle 4m³/ha lahopuuta, kun taas Pohjois-Suomessakin vain noin 6m³/ha.
Tutkimuksessa esille otettujen arvokkaiden luontokohteiden rajaus talouskäytön ulkopuolle on sekin FSC:ssä otettu huomioon metsä- ja luonnonsuojelulakia laajemmin. FSC-sertifioiduissa metsissä jätetään talouskäytön ulkopuolelle erikseen määriteltyjä luontokohteita, kuten tulvametsiä, runsaslahopuustoisia kangasmetsiä ja turvekankaita sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia korpia, rämeitä, nevoja, lettoja ja metsäluhtia. Vesistön suojelun näkökulmasta tärkeitä alueita ovat FSC:ssä määritellyt vesistöjen ympärille jätettävät suojavyöhykkeet. Nämä alueet ovat usein myös monimuotoisuuden edistämisen kannalta tärkeitä esimerkiksi puustorakenteensa vuoksi.
Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus nostivat selvityksessään esille myös kulotuksen merkityksen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suomessa suurimmat kulotusta laajamittaisesti ja systemaattisesti toteuttavat metsänomistajat ovat tällä hetkellä UPM-Kymmene Oyj, Tornator Oyj sekä Sallan ja Kemijärven yhteismetsät. Näille toimijoille yhteistä on se, että niiden metsänhoidon toteutusta ohjaamassa on FSC metsäsertifiointi. Metsähallitus on kesäkuun alussa 2016 kertonut lopettavansa kulotukset valtion mailla jättäen edellä mainitut metsänomistajat siis Suomen suurimmiksi kulotusta harjoittaviksi metsänomistajiksi. FSC:n metsänhoidon standardi edellyttää kaikilta yli 10 000 hehtaaria metsää omistavalta taholta, että vuosittain tehtävien kulotusten pinta-ala on vähintään 3 % soveltuvien kohteiden (MT ja karummat kasvupaikat) uudistushakkuupinta-alasta 5-vuotiskaudella.
Vuonna 2011 Suomen ensimmäinen FSC-standardi hyväksyttiin ja otettiin käyttöön. Viiden vuoden aikana Suomen metsämaan pinta-alasta yli 8 % on FSC-sertifioitu ja kasvu jatkuu tulevina vuosina. Kansainvälisten markkinoiden kysyntä FSC-sertifioidulle raaka-aineelle ja tuotteille näyttää kasvavan vahvana joka heijastuu kotimaisen sertifioidun puun kysyntään. Tästä esimerkkinä huonekalujätti IKEAn päätös käyttää vuodesta 2020 lähtien vain FSC-sertifioitua tai kierrätettyä raaka-ainetta puu- ja paperituotteiden tuotannossaan.
Metsien monimuotoisuus on köyhtynyt vuosikymmenten saatossa selvästi ja uhanalaisista lajeista yli kolmannes on metsälajeja. Nykyisillä hakkuukertymilläkin luonnon monimuotoisuus on kärsinyt, kun samalla suunnitellaan huomattavia lisäyksiä puun käyttöön kotimaisissa metsissä, on syytä pikaisesti etsiä keinoja metsäluonnon hyvinvoinnin edistämiseen ja FSC-sertifiointi tarjoaa siihen jo olemassa olevan ja alati kasvavan kehyksen. Huomionarvoista on se, että FSC:n toiminta on läpi sen 20-vuotisen historian perustunut lähtökohtaan jossa puuta käyttävä teollisuus, metsäalan toimijat työntekijöineen, metsänomistajat, ympäristö- ja kansalaisjärjestöt osallistetaan keskusteluihin ja päätökset metsien käytöstä tehdään yhdessä.